Mua on vituttanu kokopäivän tänää ja en tiedä mikä mua vaivaa. On varmaa täys kuu ja korkeet vedet. Mä oon yksin enkä kaipaa keltään seuraa vaik se vois tän fiiliksen poistaa.
Ääh...
Rakas päiväkirja, vaikka tänne en ole ehtinyt vielä kirjoittaa niin tänään huomasin että elämä onpi täyttä pasketta.
Tiistaina kutsunnoissa käväistyäni ja C-paperit saatuani huomaan miten paljon joku helvetin asevelvollisuuden suorittaminen voi vaikuttaa. Sivarit eri lokeroon ja heti kuntoa kohottamaan ja vittu sitä habaa kasvattamaan. Ok hommaa joo se mut silti joku roti siihen. Ei se puollustaminen pahasta ole mutta ei pidä sillä ketään tuomita mitä tekee. En tiedä olenko sitten parempi kuin sivari tai totaali tai varusmies mutta vittuako nyt sillä. Sori, pakko oli kiroilla.
Toinen asia on tämä helvetinmoinen jalkakipu. Kiitos terkkari joka kertoi että minulla on penikkatauti ja sano että elä hyvä mies jalkapalloa pelaile viikkoon. Nyt jalkoja särkee jatkuvasti ja olen äreä.
Sitten äsken huomasin kun ajoin kolmion takaa ihan huoletta vaikka autokin olisi voinut tulla, niin sen että kirjoitukset on ihan kohta ja minun opiskelu ei etene ollenkaan.
Mitä tästä voi tulla jos lukion jälkeen joudun menemään johonkin kouluun ja opiskelu ei onnistu vieläkään. Sittenpä sen näkee, minä keväänä täältä valmistuu.
Tämäkin päivä istuttu sisällä ja mietitty miten perseestä asiat voi olla. Syksy parantaa asioita olemalla kostea ja pimeä. Ääh vittu sori angsti mutta nyt vituttaa. Melkein yhtäpaljon kun silloin kerran, mutta sekin on jo unohtunut. Kai tämäkin on ohimenevää.
Kaikenlisäksi vielä on närästänyt kun söin salmiakkia. Perkele.
Näitä asioita mietin kokopäivän mutta onneksi illalla pääsin pois talosta ja näin ystäviä niin elämä muuttu paremmaksi. Pitää kai vaan opetella olemaan ihminen.
Sori kiroilusta, se ei oo siistii.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment